Tammikuussa maa nukkuu lumen alla
ja pakkanen piirtää kukkia ikkunoihin.
Hiljaisuus on niin syvä,
että kuulee lumen tippuvan oksalta.
Maaliskuussa ensimmäinen pisara putoaa katolta.
Tip. Tip. Tip. Kevät koputtaa ovelle
ja linnut palaavat etelästä,
yksi kerrallaan, kuin vanhat ystävät.
Toukokuussa koivut puhkeavat yhdessä yössä.
Eilen harmaa, tänään vihreä.
Maa hengittää syvään
ja koko luonto venyttelee talviunesta.
Heinäkuussa yöt eivät pimene.
Valo pysyy ja aika pysähtyy
ja elämä maistuu mansikalta
ja jäätelöltä ja järvivedeltä.
Syyskuussa puut syttyvät tuleen.
Punaisina, keltaisina, oransseina —
viimeinen juhla ennen hiljaisuutta.
Sade alkaa ja maa valmistautuu.
Marraskuussa pimeys tulee vierailulle
ja jää. Kynttilöitä sytytetään,
villasukkia neulotaan,
ja keho muistaa: näin se on aina ollut.
Ja sitten joulukuu, ja ensimmäinen lumi,
ja kaikki alkaa alusta.
Vuosi päättyy, vuosi alkaa,
ja ympyrä sulkeutuu
— kauniina kuin aina.
— Tuntematon