Lapsenlapsi tulee kylään
ja koko talo herää.
Tossut läiskyvät eteisessä,
narikka kaatuu, hattu lentää,
ja pieni ääni huutaa:
"Mummu! Pappa! Me tultiin!"
Ja yhtäkkiä kaikki on taas
niin kuin pitääkin.
Tyhjä talo täyttyy elämästä
kuin kuiva kukka sateesta.
Pullat leivotaan yhdessä,
jauhot lentävät lattialle.
Legoja rakennetaan,
paloja katoaa sohvan alle.
Illalla luetaan satua
— samaa kirjaa, kolmatta kertaa —
ja pienet silmät painuvat kiinni
keskelle lausetta.
Kannan hänet sänkyyn.
Hän painaa niin vähän
ja niin paljon samaan aikaan.
Aamulla hän on taas täynnä energiaa
ja minä olen täynnä kiitollisuutta.
Tämä on se, mitä varten
kaikki muut päivät ovat olemassa.