He sanoivat minulle:
"Isovanhemmuus on eri asia."
En uskonut. Miten se voisi olla
enemmän kuin oman lapsen syntymä?
Mutta sitten pidät häntä sylissä
— tätä pientä, joka on lapsesi lapsi —
ja ymmärrät.
Tämä on rakkaus ilman vastuuta.
Ei unettomia öitä, ei huolta rahoista,
ei stressiä koulusta tai kasvatuksesta.
Pelkkä puhdas, suodattamaton ilo.
Katsot näitä pieniä sormia
ja näet poikasi kädet kolmekymmentä vuotta sitten.
Katsot näitä silmiä
ja näet tyttäresi katseen vastasyntyneenä.
Aika tekee kehän.
Kaikki toistuu, mutta pehmeämpänä.
Osaat nyt olla läsnä
tavalla, johon kiireinen vanhempi ei pystynyt.
Istut lattialla ja rakennat tornia.
Se kaatuu. Rakennat uudelleen. Se kaatuu.
Nauru. Uudelleen. Nauru.
Sinulla on aikaa. Rajattomasti aikaa.
"Mummu, katso!" hän sanoo.
Ja sinä katsot.
Et puhelimeen, et kelloon, et mihinkään muualle.
Katsot häntä.
Ja tiedät, että tämä on onnellisuus.
— Tuntematon