Jouluna Suomi hiljentyyy.
Kaupat sulkeutuvat, kadut tyhjenevät,
ja jostain kuuluu Tiernapoikien laulu
— sama laulu, samat sanat, sata vuotta.
Kinkku on ollut uunissa yön.
Se tuoksuu koko talossa,
ja kun herää jouluaamuna,
ensimmäinen ajatus on:
"Se on valmis."
Joulusauna lämmitetään puolilta päivin.
Löyly on pehmeämpää kuin muulloin
— ehkä koska on joulu,
ehkä koska kaikki ovat yhdessä.
Hautausmaalla käydään ennen jouluateriaa.
Kynttilä haudalle, hiljainen hetki.
Lapset seisovat vierellä
ja kyselevät kysymyksiä,
joihin ei ole helppoja vastauksia.
Jouluruoka on sama kuin aina:
kinkku, laatikot, rosolli, graavi.
Joka vuosi joku sanoo:
"Eikö voitaisi kokeilla jotain uutta?"
Ei voitaisi. Eikä kokeilla.
Joululahjat avataan jouluaattona,
koska olemme suomalaisia
emmekä malta odottaa aamuun.
Paperi repeytyy ja lapset huutavat
ja joku on aina tyytyväisempi
pakettinaruun kuin itse lahjaan.
Illalla, kun lapset nukkuvat
ja joulukuusi loistaa tyhjässä olohuoneessa,
istut hiljaa ja katsot valoja
ja tunnet sen — sen tunteen,
jota ei saa mistään muualta:
Kaikki ovat täällä.
Kaikki ovat turvassa.
Joulu.
— Tuntematon