Ensimmäinen adventtikynttilä syttyy
ja pimeys väistyy hieman.
Vain hieman — mutta riittävästi,
jotta muistaa: valo palaa aina takaisin.
Joulukalenteri avataan joka aamu.
Luukku kerrallaan, suklaa kerrallaan,
lähemmäs sitä päivää,
joka maistuu piparkakuilta ja mandariinilta.
Ikkunoilla tähdet syttyvät
riviin, kuin vahtimiehet,
jotka vartioivat pimeää aikaa
ja lupaavat, ettei se kestä ikuisesti.
Glögiä keitetään ensimmäisen kerran,
ja koko talo tuoksuu kanelilta ja neilikoilta.
Joku aloittaa joululaulujen soittamisen
— liian aikaisin, sanovat toiset,
mutta kaikki hyräilevät mukana.
Lahjoja kääritään salaa,
teippi tarttuu sormiin ja paperi rypistyy,
mutta se ei haittaa,
koska lahjan sisällä on ajatus
ja ajatuksen sisällä on rakkaus.
Joulupuu haetaan yhdessä.
"Tuo on liian iso." "Tuo on vino."
"Tuo on täydellinen" — ja se on aina vino.
Mutta kun valot syttyvät,
vino puu on kaunein puu maailmassa.
Joulu ei ole yksi päivä.
Se on tämä kaikki — odotus, valmistelu,
pienet ilon hetket pimeyden keskellä.
Se on lupaus siitä,
että yhdessä selviää kaikesta.
— Tuntematon