Tänään on sinun päiväsi, äiti,
mutta sinä olet se, joka on jo aamusta saakka
laittanut kahvia ja siivonnut
ja kysynyt, onko kaikilla hyvä olla.
"Istuhan nyt alas", sanomme.
"Tänään sinun ei tarvitse tehdä mitään."
Sinä istut — viideksi minuutiksi —
ja sitten nouset hakemaan kakkuveitsen.
Lapset ovat piirtäneet kortin.
Siinä on talo, jossa on liian monta ikkunaa,
aurinko, jolla on hymy,
ja teksti, jossa lukee "ÄIDILLE"
isoilla, horjuvilla kirjaimilla.
Se on kaunein kortti maailmassa.
Me olemme ostaneet kukkia
ja lahjan, jota et tarvitse,
mutta jota pidät kaapissa seuraavat kaksikymmentä vuotta
koska sen antoi joku, jota rakastat.
Illalla, kun kakku on syöty
ja lapset nukkuvat ja talo on hiljainen,
istut sohvalla
ja katsot korttia uudelleen.
"Tämä oli hyvä päivä", sanot.
Mutta jokainen päivä on hyvä
kun sinä olet siinä, äiti.
Jokainen päivä.
— Tuntematon