Äidin käsissä kasvoin suureksi,
niissä käsissä, jotka eivät koskaan väsyneet.
Kädet, jotka sitoivat haavat
ja pyyhkivät kyyneleet poskelta.
Kädet, jotka leipoivat pullaa lauantaisin,
tuoksu täytti koko talon.
Kädet, jotka solmivat kengännauhoja
ja kampasivat tukkaa hellästi.
Kädet, jotka heiluttivat portilta
kun lähdin kouluun ensimmäistä kertaa.
Kädet, jotka pitivät kiinni
kun maailma tuntui liian suurelta.
Nyt nuo kädet lepäävät sylissä,
ryppyisinä, mutta yhä lämpiminä.
Ja minä pidän niistä kiinni
niin kuin ne pitivät minusta.
— Tuntematon