Profeetta
Jumalan sanan välittäjä, joka kutsuu kansaa parannukseen, julistaa Jumalan tuomiota vääryydelle ja lohduttaa kärsivää kansaa Jumalan lupauksilla. Vanhassa testamentissa profeettoja olivat mm. Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja 12 pientä profeettaa.
Raamatunviite
Aam. 3:7
Lisää kategoriasta: Raamatun henkilöt
Abraham
Israelin kansan kantaisä, jota kutsutaan 'uskon isäksi'. Jumala kutsui hänet lähtemään kotimaastaan ja lupasi tehdä hänestä suuren kansan isän. Abrahamin usko Jumalaan epävarmuuden keskellä on Raamatun uskon perusmalli.
Apostoli
Kreikaksi 'lähetetty'. Erityisesti Jeesuksen valitsemat 12 opetuslasta, jotka saivat tehtävän julistaa evankeliumia ja perustaa seurakuntia. Myöhemmin myös Paavali laskettiin apostolien joukkoon. Apostolien todistus on Uuden testamentin perusta.
Daavid
Israelin kuningas, paimenpoika, josta tuli soturi ja hallitsija. Hän kirjoitti suuren osan Psalmeista ja hänen suvustaan luvattiin tulevan Messias. Daavid oli sekä suuri uskonsankari että syvästi langennut ihminen, mikä tekee hänestä inhimillisesti samaistuttavan.
Elia
Vanhan testamentin suurin profeetta, joka taisteli epäjumalanpalvelusta vastaan ja osoitti Herran olevan ainoa todellinen Jumala. Elia otettiin elävänä taivaaseen tulivankkureissa. Juutalaisessa perinteessä Elian uskottiin palaavan ennen Messiaan tuloa.
Jeesus Kristus
Kristillisen uskon keskushenkilö: Jumalan Poika, joka tuli ihmiseksi, opetti Jumalan valtakunnasta, kuoli ristillä ihmisten syntien vuoksi ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Nimi Jeesus tarkoittaa 'Herra pelastaa', Kristus (Messias) tarkoittaa 'voideltu'.
Jesaja
Vanhan testamentin merkittävin profeetta, joka toimi Juudan kuningaskunnassa noin 740–700 eKr. Hänen kirjansa sisältää sekä tuomion julistusta että lohdullisia lupauksia tulevasta Messiasta. Jesajan 53. luku kuvaa 'kärsivää palvelijaa' tavalla, jonka kristityt näkevät toteutuvan Jeesuksessa.