Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi.Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.
Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.
Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.
Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.
Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.
Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!