Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.
Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".
Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?
Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.
Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"
Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!
Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!