Toinen Samuelin kirja 22

Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.

Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.

Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.

Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.

Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.

Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.

Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.

Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?

se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.

Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.

Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.

He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.

Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,

Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;

sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."